Marraskuisena perjantai-iltana kokoonnuimme teen, rauhan ja kaikkinaisen hyvän merkeissä.
Sinikan johdolla keskustelimme rauhasta. Aloitimme rukoilemalla rivi kerrallaan:
Herra, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
missä epäsopua, loisin yhteisymmärrystä,
missä erehdystä, viittaisin totuuteen,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.
Niin että, oi mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,
pyytää ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia
vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.
Sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään
Puhuimme sisäisestä rauhasta, ripistä ja anteeksiannon lahjasta, mutta myös Lähi-idän vaikeasta tilanteesta.
Iltaan kuului myös pelaamista porukalla.
Söimme karjalanpiirakoita ja jälkiruoaksi vadelmarahkaa, Kvaak!
Illalla rauhoituimme vielä rukoilemalla ruusukkoa kynttilän valossa.
Kiitos kaikille mukana olleille!
Martinan sanoin:
Olette ihania! :-)
Sisäistä rauhaa kaikille!
